tiistai 11. joulukuuta 2012

Joulun odotusta lumen keskellä :)


Nyt ihan vain pikaiset kuvaterveiset kotoamme Oulusta :) Jouluntaika löytyy parhaiten täältä Pohjois-Suomesta ja tietenkin lumisten maisemien keskeltä! Tämän vuoksi on ihanaa asua omakotitalossa, jolloin omalla pihallakin saa tallustaa kaikessa rauhassa ja kahlata lumessa, jos niin haluaa ;)

Joulun alla on aina myös hyvä muistaa toisia ja sellaisia, joilla ei ole niin paljoa kuin itsellä. Keräyksiä joulun(kin) alla on vaikka kuinka paljon, itselleni perinteeksi on muodostunut toisten muistaminen Pelastusarmeijan joulupatakeräyksen kautta. Vuosittain kerään ja paketoin sinne aina vaatteita, kenkiä, kirjoja ja kaikkea käytännöllistä, mille kuitenkaan itsellä ei enää ole tarvetta. Mitään ns. roskaa sinne ei kuitenkaan pidä viedä, vaan puhtaita ja hyväkuntoisia tavaroita! Valitkaa tekin kaikki itsellenne (mahdollisuuksien mukaan tietenkin) jokin kohde ja viekää sinne vaikka yksi paketti jotain toista ilahduttamaan! Lahjojen antaminen tuo ainakin allekirjoittaneelle vähintään yhtä hyvän mielen kuin niiden saaminenkin :)




Rakas äitini Helga :)


Kissavauvani Desmin :)

Jouluneule murulle ;)

Paketteja joulupatakeräykseen - jokavuotinen rakas perinteeni



Kuullaan ja kirjoitellaan jälleen pian, pus pus!

Teidän Jasmin xxx

4 kommenttia:

  1. Jasmin olet kyllä kaunistunut tämän syksyn aikana. Olen aina pitänyt sinua seksikkäänä. ;)
    Mukavaa joulun odotusta.

    VastaaPoista
  2. No voi kiitos :) Ehkä se rakkaus kaunistaa... Toivotaan näin!
    Kivaa joulun odotusta sinullekin!

    Jasmin xxx

    VastaaPoista
  3. Kiitos kuvista, juuri ajattelin, että postaan jo sulle päin, että laitahan uusinta kuvaa kisulista, nuorekkaasta äidistäsi ja mummistakin . Teidän koti näyttää ihanan idylliseltä, ja ihanat joulukoristelut. Ps. saisimpa sinun laittaman paketin joulupadasta. Jouduin irtisanotuksi ja taloudellisesti menee huonommin. Kaikki , pienikin apu ilahduttaa. Sinulla on lempeä sydän.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, aina jos jotain pystyy auttamaan, niin kyllä sen silloin haluaakin tehdä. Mutta ketään sellaiseen ei ainakaan nykyaikana voi velvoittaa - niin monet ihmiset ovat olleet vuosia ilman minkäänlaista työtä ja koko ajan tapahtuu myös lisää irtisanomisia. Se on ihan hirveätä ja itse olen sen vuoksi ollut aina onnekas, että meillä on läheistemme kanssa toisemme - sen mukaan teemme asioita ja panostamme, minkä voimme.
    Itse kun olen aina keikkatöitä tehnyt, niin välillä on ollut paljonkin hommaa ja välillä ei mitään; ymmärrän siis hyvin sen, että joskus ei vaan todellakaan ole varaa mihinkään. Elämä on ihanaa, mutta tavallaan myös ainaista kamppailua ;) Eikös?

    VastaaPoista

Osallistujat