torstai 15. tammikuuta 2009

Ulkoilua ja antibiootteja

Taas on viikko vierähtänyt siitä, kun teitä viimeksi muistin. Olen sen samaisen ajan ollut antibioottikuurilla - vielä on jäljellä pari päivää. Lääkkeet ovat väsyttäneet aivan hirveästi, mutta silti olen yrittänyt olla reippaana. Kuurin sain korvalehden tulehduksen takia. Ei ihan normaalein syy, mutta minulle ovat erittäin tuttuja tällaiset oudot sairaudet. Ennenkin olen samasta vaivasta kärsinyt ja olo on aika tuskainen, kun vasen korvalehti turpoaa "palloksi", aivan kuten myös sen alapuolella sijaitsevat rauhaset. Hyvä, että päätä on saanut käännettyä ja sattuu ihan pirusti. Nyt kuitenkin olen jälleen voiton puolella!

Odotan ensi maanantaita, kuin kuuta nousevaa - äitini kipsi poistetaan silloin ja hän pääsee kuntoutushoitojen jälkeen takaisin töihin. Toisaalta tämän kuuden viikon sairausloman aikana olen jo niin tottunut auttelemaan häntä kaikissa hommissa, että vaatiihan tuo minultakin jälleen totuttelua normaaliin arkeen.

Pari viikkoa sitten vielä pohdin, pidänkö vain tipattoman tammikuun, vai pidemmän loman alkoholijuomista. Nyt olen tehnyt päätökseni ja jätän kyseiset juomat kokonaan. Tuosta asiasta olen aivan innoissani ja itsestäni ylpeä :) Aikoinaan olen riekkunut yöelämässä ja heilunut baareissa ihan tarpeeksi ja tämä uusi päätökseni vain jatkaa hyvällä mallilla olevaa elämäntapamuutostani.

Tämä kuukausi on sujunut pikku vastoinkäymisistä huolimatta loistavasti. Olen saanut sovittua erittäin hyviä ja kiinnostavia työkeikkoja alkuvuodelle ja ulkoilmassakin on tullut vietettyä kunnolla aikaa. Lumiset kauniit maisemat vetävät ainakin täällä Oulussa puoleensa ja houkuttelevat ulos liikkumaan - pakkasista huolimatta.




Yllä olevat kuvat ovat lähellämme sijaitsevasta Oulunlahden rannasta, joka on aikoinaan ollut upea ja suosittu uimapaikka.

Eilen eli keskiviikkona pyörin innoissani Suomalaisen Kirjakaupan kanta-asiakasalessa. Lukeminen on eräs lempiharrastuksistani ja hurjasti suositeltavampaa, kuin ainainen television katsominen. Ilokseni löysin useammankin mielenkiintoisen teoksen, joiden joukossa on draamaa, tyyliä, historiaa ja politiikkaa.

Kiitos jälleen vieraskirjaani jättämistä terveisistänne. Kaihola kyseli, olenko koskaan käynyt Lappeenrannassa. Olen kyllä käynyt siellä keikkareissulla ainakin kerran... Muistaakseni olin laulukeikalla Hotelli Lappeessa muutama vuosi sitten. Mielellänihän minä menen sinne, minne vain työhommiin pyydetään, joten toivottavasti kutsu käy uudestaankin sinne suunnalle :)

Moikka "Lauri -62". Olen itse asiassa katsonut miltei kokonaan tuon suosittelemasi Michael Mooren tekemän dokumentin. Miltei kokonaan juuri tuon mainitsemasi provosoivan asenteen vuoksi. Tietyllä tapaa olen aina myös niin puolustavalla kannalla arvostamieni tai kannattamieni ihmisten suhteen, etten kykene tuota kyseistä tekelettä enää uudestaan aloittamaan. Olen kuitenkin yrittänyt urheasti - katso sinäkin siis edes osa tuota W. -elokuvaa ;)

Kallelle sellainen tieto tässä vaiheessa, että kesällä taas kiertelen enemmän noiden lauluhommien puitteissa, joten ilmoittelen paikkoja ja aikoja hieman lähempänä. Kiitos kuitenkin kysymästä!

Kaukolle ja "iimulle" rutkasti kiitoksia kauniista viesteistänne. Olen oppinut suhtautumaan elämään positiivisella asenteella kaikkien negatiivisuuksien jälkeen. Monesti huonoistakin asioista seuraa jotain todella hyvää ja positiivinen asenne on loppujen lopuksi aina se tehokkaampi vaihtoehto. Loistavaa vuotta 2009 teillekin ja kaikkea mahdollista hyvää elämäänne!

Kiitos myös sinulle "PL". Kyllähän minä jossain vaiheessa työhommissa olen ollut Forssan suunnalla - toivotaan, että sinnekin kutsu käy uudelleen! Viestisi sisälsi yhden kauneimmista kehuista, mitä voisin edes toivoa. Tarkoitan kohtaa, jossa totesit, että taidan olla niitä harvoja julkkiksia, joilla ei ole "neste" noussut päähän. En tosin tiedä, onko se harvinaista, vai ei, mutta olen erittäin otettu tuosta kommentista. Ihmiset, jotka kanssani ovat jutelleet ja minut tuntevat, tietävät tuon asian faktaksi. Monet tyypit tuntuvat silti ajattelevan, että jos olet tunnettu, kuljet selkä suorassa ja olet edes hieman itsevarma, se tarkoittaa automaattisesti sitä, että olet leuhka ja itserakas. En ole ikinä ajatellut olevani muita parempi ja minulle on aivan sama, mitä työtä esimerkiksi kukin tekee. Tärkeintä on se, millainen henkilö on luonteeltaan ja mikä hänet tekee onnelliseksi.

Palaan tänne kirjoituksineni viikonloppuna, lauantaina me kokoomuslaiset jälleen jalkaudumme Rotuaarille (Oulun kävelykadulle), joten tulkaa te oululaiset ainakin sinne juttelemaan ja vaihtamaan ajatuksia kanssamme. Tervetuloa mukaan!

Teidän Jasmin





PS. Kuvan myötä talviset terveiset myös äidiltäni :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Osallistujat